keskiviikko 23. toukokuuta 2018

V-pentue syntyi

Roosan ja Isacin hartaasti odotettu pentue, 3 urosta ja 6 narttua, syntyi 20.5. Pennut syntyivät vauhdilla, koko homma oli ohi neljässä tunnissa. Metallicoihin verrattuna nämä olivat aivan pikkuruisia, mutta todella eläväisiä ja muutaman päivän tuttavuuden perusteella luonnettakaan ei tule puuttumaan. Roosa hoitaa pentuja huolella ja rakkaudella.

Kolmen päivän ikäiset V-lapset
Kaikki urokset on varattu, narttuja on mahdollisesti pari vapaana harrastavaan kotiin.

Kisakausikin korkattiin vapunalusviikonloppuna. Lara oli vetskuluokan toinen ja paras vetskunarttu, Inna avoimen luokan 8. ja Ella valeraskauspöhössä yk-luokan 7. Siltä irtosi finaalissa vielä kannuskynsi, siitäkin siis saatiin lisäharmi. Noilla tuloksilla olisi kyllä oltu EMM-joukkueessa, mutta sattuneesta syystä me lomaillaan nyt ihan kotimaisemissa. Äitienpäiväviikonloppuna Suomicupeissa paahtavan kuumassa Parmanharjussa Inna oli lupaavasti alkuerän kakkonen, mutta finaaliparin törkeän sikailun vuoksi Inna putosi tosedella harmittavasti sijalle 4. Eipä ole hetkeen ottanut päähän yhtä lujaa! Ella sijoittui yk-luokan viidenneksi. Kaikenkaikkiaan tulokset olivat joka luokassa aika vaatimattomat. Vielä olisi derbyt ja sitten katsotaan seuraavaksi ehkä kesäkuulle jotkut ratakisat. Muutoin keskitymme tutustumaan uusiin tulokkaisiin.

Long waited V-litter, 3 males and 6 females, were born in 20th May. Everything was done in just four hours. Compared to Metallicas, these are tiny but yet very lively and there will also be some strong temperament. Roosa takes care of the babies with love and care. Boys are already spoken for, a few girls may be available for LC/racing homes.

Our coursing season started, results are pretty modest. In 28th April in Virojoki INT, Lara 2. in verteran class, Inna 8. in INT class and Ella 7. in NAT class. 12th May in "SuomiCup", Inna 4. in standard class, Ella 5. in sprinter class. Inna did a super qualification run, but her pair totally ruined her final run. Coursing Derby will be next, maybe some racing in June, rest of the time we'll concentrate on the newcomers.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Pentuja!

Vastoin odotuksia Ruotsin reissumme oli sittenkin varsin menestyksekäs. Roosa kävi ultrassa keskiviikkona, ja meille on tulossa pentuja toukokuun lopulla! Ultrassa näkyi useampi tuleva pikku juoksija.


Kuvat ottanut Sirpa Lihavainen

Against all expectations, our trip to Sweden was successfull afterall. Roosa has been ultrasound scanned, and we will have puppies at the end of May! There were several little rabbit chasers.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kisakauden alkua odotellessa

Koko talven on ollut vähän sekalaisia fiiliksiä kisaamisen suhteen. Dinan loukkaantuminen, työt ja opiskelu sekä Roosan pentuprojekti ovat tuoneet hommaan muutaman muuttujan lisää. Puoli vuotta koeajalla ollut talo siirtyi omistukseeni pääsiäisen jälkeen, joten kaikenlaista pikkupuuhaa on nyt ihan omasta takaa. Liikkumiset ovat olleet melko vähissä - niin olen kyllä tainnut sanoa joka vuosi. Oma piha on ollut hyvä ja huono juttu, lumitöitä tehdessä on voinut laittaa tytöt tarhaan, mutta kun penkat ovat alkaneet hipoa metrin rajapyykkiä, siellä oleminen ei luonnollisestikaan ole käyttäjien mielestä ollut enää kovinkaan houkuttelevaa. Kelejä ei ole kyllä voinut syyttää, kevättalvi on ollut aivan ihana. Ihan meidän läheltä pääsee onneksi jäälle, ja koska kaikilla maalaisilla on potkukelkka, piti minunkin sellainen käydä hankkimassa.

I have had some motivational issues about coursing, due to Dina's injury, work, studies and Roosa's pups. Girls have spent most of the time in our own (yes, the house is now mine!) yard, but there has been so much snow it's not so fun anymore. Weather has been nice, so no complains about that.


 Pääsiäisenä saatiin vielä kunnon takatalvi

Onneksi viime viikolla viimein saatiin keväisempiä kelejä

Roosan kanssa käytiin maaliskuun puolivälissä Ruotsissa, mutta ajoituksemme osui aavistuksen pieleen eikä astutus onnistunut ihan oppikirjamaisesti. Häviävän pieni mahdollisuus "tuliaisiin" toki on, mutta en nyt odota kovin suuria. Harmitus on suuri, paitsi omasta, myös kaikkien muiden pentua odottaneiden puolesta. Pariskunta näkyi kyllä viihtyvän yhdessä, Isac on kyllä ihan mahtava tyyppi. Kokeillaan sitten seuraavasta juoksusta paremmalla onnella uudestaan. Lämmin kiitos Åsan perheelle kestityksistä, nähdään toivottavasti kesällä uudestaan!

We visited Sweden with Roosa to meet Isac, but unfortunatelly our timing was just a little wrong, and mating did not happen as it should have been. Thus, there is some slight possibilities for some "souvenirs", but I'm not holding my breath for that. We all are sad about that, but they seemed enjoy each others' company, so we'll do a retry on next heat. Warmest thanks to Åsa and her family for hosting!

Siskosten pyjamabileet

Dina palkittiin Showlink Pets -messuilla kaverikoira-ansioistaan mitalilla ja kunniakirjalla maaliskuussa. Siinä oli kyllä roskia silmissä ihan kaikilla. Dinan jalka turposi vähän reissussa, käytiin kuvissa varuiksi mutta tällä erää kaikki oli ok.

Dina was awarded with a diploma for volunteer work in Finnish Kennel Club's "Kaverikoira" (Friend Dog) -concept. These dogs visit different kind of places - for example assisted living houses of different kinds of groups - with their owners, and socialize with people who live there. Dina loves the grannies!
 

Kun Roosa lähti kotiin, Haukiputaan pojat Jasper ja Senna tulivat meille viikoksi ja pyörähdettiin Imatralla näyttelyssä. Tavoitteena oli EH:t molemmille, mutta Senna tarvitsee vielä vähän aikaa, ja Jasper ei muusta syystä miellyttänyt tätä unkarilaisherraa.

When Roosa left back home, Jasper and Senna came to visit us for a week. They were entered in Imatra IDS, aiming for VG, but this time Senna still needs more time, and Jasper was not what this Hungarian gentleman was looking for.


Kyllä tässä varmaan pikkuhiljaa pitää alkaa taas siirtää kamoja autoon. Varovaisen toiveikkaasti olisimme lähdössä Tanskaan, karsintojen lisäksi toukokuussa on SuomiCup ja Derby/Veteraanimestaruudet. Katsotaan nyt.

I guess it's time to pack the muzzles and mantles in the car again. I have slight hope for going to Denmark for ECC's, after qualifications we have two other competitions in May. We'll see what happens.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Talvimaastot

Unkarintuontinuorukainen Senna (Fierce Fireball Formula One) kävi koettamassa maastojuoksua talvimaastoissa maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sennalla oli viime kesänä vähän niskavaivoja, joten treenit jäi melko vähiin. Koppaan nuorimies tutustui järjestelykennelissä, ja viivalla vieressä oleva parikin oli uusi tuttavuus. Alkuerästartissa pari jäi viivalle, ja pikku onnenkantamoisen kautta Senna sai juosta ekan starttinsa yksin. Finaalissa homman nimi olikin jo selvä, ja pieni musta lehtikala oli lopputuloksissa kolmas. Ihan kelpoisa suoritus! Rata oli n. 700m pitkä, pohja pehmeä mutta erittäis raskas. Kerrankin oli talvimaastoissa oikeasti haastetta! Sennalle piti saada tulos EM-joukkuepaikkaa varten, mutta nyt näyttäisi että meillä olisi tuolloin muuta puuhaa. Katsotaan tuonnempana kuinka käy.

My Hungarian import Senna (Fierce Fireball Formula One) made his debut in winter coursing event on the first weekend of March. He had some neck problems last year, so he didn't get much practise. He was introduced to the muzzle in the starting kennel, and also a pair next to him on the line was a new thing. Well, he did two nice runs, and ended up being 3rd with CAC. Track was about 700m, ground was quite soft, pretty nice for a wintery coursing track! We went there to get a result for ECC's, but it seems we have some other things to do then. But, we'll see.


Maanantaina koko porukka pääsi vanhan ystäväni Jaana-Kaisan taitavien OMT-oppilaiden käsiin oiottavaksi, ja kyllähän sieltä säännöllisestä huoltamisesta huolimatta löytyi vähän kaikenlaista. Yhä vain hämmästyttää miten joidenkin koirat ei muka koskaan ole jumissa. Täytynee ottaa uusinta jossain vaiheessa ennen kisakauden alkua. Olipa kyllä aivan superkiva kollegiaalinen tilaisuus, aina sitä itsekin oppii jotain uutta ja on kyllä ilo seurata taitavien ammattilaisten työntekoa.

On monday, all my girls went to meet my old friend's Jaana-Kaisa's Manual Therapy Course students. There was quite much to fix in every spine, despite of regular treatment with classical osteopathy. We'll probably mee again later in this spring. It was such a nice day, I also learned new things, and it was surely a pleasure to watch a professional working.


Haettiin Empun kanssa JATille agilityn alkeiskurssille ja saatiinkin paikka, mutta työt harmiksi haittaa harrastuksia, joten otetaan ensimmäiselle jaksolle itsenäinen treenioikeus ja opetellaan alkeet itsenäisesti. Emppu vaikuttaa hiukan rauhallisemmalta kuin mitä Dina oli, joten ehkä aloittelemme ihan leikkimisellä. Kiva kyllä 4 vuoden tauon jälkeen päästä taas aksaamaan!

Enya and I were applying for a place to agility starting course. We were accepted, but due to my work, I had to pass it and we'll start groung school trainin by our selves. Enya seems much more calm than Dina, so I guess we'll just start by playing. Can't wait!

maanantai 8. tammikuuta 2018

SuomiCup -listaus

Kauden 2017 maastorankinglista on viimein julkaistu, se on luettavissa täällä. SuomiCup -pisteet lasketaan enintään neljän parhaan kisan tuloksista jakamalla koiran sijoitus luokan kokonaiskoiramäärällä. Jotta koira pääsee listalle, sillä täytyy olla vähintään kolme hyväksyttyä tulosta, puuttuvasta tuloksesta lisätään 1 piste. Vähemmän kuin kolme kisaa juosseet koirat on listattu myös, mutta niitä ei noteerata esim. varakoiriksi.

Whippeturoksissa listalla on koiria 24kpl, urosten 6. sijalla Jasper (D. Master of Puppets) vain kolmella kisalla, ja viime vuoden tapaan Jassu saa kutsun. Eddy (D. ENter Sandman) juoksi vain kaksi kisaa, listalla sijoitus 19.

Whippetnartuissa listalla on koiria 41kpl, se on tuttuun tapaan jälleen kovatasoisin luokka. Roosa (D. Hero of the Day) on listalla upeasti kolmantena, harmi että Roosa ei SuomiCuppeihin pääse - jos nyt vauvapuuhat toteutuvat, mitä tietysti hartaimmin toivomme. Inna oli ensi kertaa kympin kärjen ulkopuolella listalla, mutta saa kutsun koska voitti CVM-tittelin viime keväänä. Lara juoksi kaksi kisaa, sen sijoitus 27. Esme (D. Cyanide) juoksi vain yhden kisan, se löytyy listan häntäpäästä.

Yk-narttujen listalla on 13 koiraa, Ella (D. Nothing Else Matters) luokkansa kolmantena vain kolmella kisalla.

Ei huonommin taaskaan. Vähimmäismäärällä kisoja omista ja kasvateista kaikki mahdolliset koirat saavat kutsut kevään SuomiCuppiin. Ei määrä vaan laatu! Toukokuussa siis taas kisataan Cupissa, mitäpä sitä rikkomaan hyvää perinnettä jonka Dina aloitti vuonna 2012...

Kuva: S. Lihavainen

Last season's LC ranking list has been published, you can find it here. Points are calculated by dividing dog's placement by the number of dogs in class. Four best races are considered, minimum is three. Dog with lowest points wins. Classes are divided by sex and size.

In standard male class, Jasper (D. Master of Puppets) is #6 with 3 competitions. Eddy (D. Enter Sandman) ran only 2 competitions.
In standard female class (which is highest in quality, again) Roosa (D. Hero of the Day) #3 and Inna #11, Roosa had 4 and Inna 3 competitions. Lara only ran 2 competitions, Esme (D. Cyanide) just 1.
In Sprinter female class, Ella (D. Nothing Else Matters) #3 with 3 races.

So, all possible dogs with minimum 3 races, will be invited in SuomiCup -competition in May. It is a special competition for last season's ranking best dogs. My dogs have been invited every year since 2012, so this is a tradition already...

maanantai 11. joulukuuta 2017

Loppuvuoden puuhia

Olen joka vuosi pitänyt koirille kisakauden jälkeen lepojakson, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä mitään kunnon lepojaksoa ei todellakaan ole ollut. Oma piha on sinällään todella jees, mutta mitenkä pidät koirat rauhassa kun vetävät hännät tötteröllä menemään aina kun pihaan pääsevät. No paskat, menkööt. Kyllä ne liukkaat ja pakkaset vielä tulee.

Every year at this time, my dogs have had a little rest after racing season. Well, this year they didn't have such, because they just go crazy when they get into the yard. Well, go on then. There'll be some slippery ice and -30 degrees.

 
Ella palkittiin Whippet-Harrastajien vuoden maastojuoksijana yk-narttujen sarjassa. Tänä vuonna palkinnot jaettiin ensimmäistä kertaa kilpailuluokittain, mikä on minusta reilua. En osannut odottaa että kolmella Suomen kisalla voitto irtoaisi, mutta tämä oli kiva yllätys. Kiitos W-H!

Ella was awarded with the prize of "Finnish Whippet Club's LC Whippet of the Year" in Sprinter female class. This was the first year they gave prizes according to classes they compete. I think it's fair. I didn't expect this, Ella only ran three LC competitions in Finland. This was nice surprise, thank you W-H!
 
 
Dinan kuntoutuminen etenee mainiosti. Se on ulkoillut jo puolen tunnin pätkiä kerran-pari viikossa. Viime viikonloppuna meillä oli oikein mukavia vieraita, kun Laran kasvattaja Anne oli kylässä. Sunnuntaina käytiin porukalla Mikkelissä uimassa, ja Dina pääsi viimein altaaseen. Muutaman kierroksen jaksoi mummu vaikka intoa kyllä riitti entiseen malliin, mutta sitten alkoi liike mennä vaappuvaksi. Hiljaa hyvä tulee!
 
Dina's rehabilitation is going great. She has been outside with me half an hour once or twice a week. Last weekend we had Lara's breeder Anne visiting us, and on sunday we went to Mikkeli Dog Spa togethet with Anne's girls. Dina swam only a few rounds, she was so excited (because she loves swimming) but we have to go on slowly.
 
Eipä tässä sitten muuta kun joulunpyhien syöminkehin valmistautumista ja Roosan juoksujen odotusta loppuvuodelle. Olin jo päättänyt sterkata Laran, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja sille olisi suunnitteilla pentue ensi vuoden loppupuolelle. Sen jälkeläisnäyttö on ollut erinomaista, ja se on itsekin osoittanut olevansa vielä aivan super-kunnossa ikäisekseen (no okei, se täyttää helmikuussa vasta kuusi) ja juoksee maastoissa edelleen upeita tuloksia. Ensi vuonna sitten uusintaterveystarkit, ekathan oli puhtaat. 

So, the rest of the year we'll concentrate on eating Christmas delicates and wait for Roosa's heat. I was already decided to sterilize Lara, but then I came into second thoughts, and I have planned on mating her next autumn. Her first litter is very good, and she has done great results in coursing this year, considering her age (well, only six in February). Next year new health checks, first ones were clear.

 

maanantai 27. marraskuuta 2017

"Ai, eikö se vielä kävele sillä?"

Minulla ei ole aiempaa kokemusta sen paremmin töiden kuin omienkaan koirien kohdalla Dinan ranneleikkauksen laajuisista kuntoutusprojekteista, mutta koulutukseni puolesta noin teoriatasolla tiedän, että siihen menee viikkoja - ellei jopa kuukausia. Yhtä kaikki, olen viime aikoina saanut useampaankin kertaan selitellä miksi Dina ei vielä varaa jalalle kunnolla, vaikka se on ollut ilman kipsiä jo kolme viikkoa.

Kun mikä tahansa eläin - tai ihminen - joutuu leikkaukseen, mistä seuraa minkä tahansa nivelen 8 viikkoa kestävä immobilisaatio, tapahtuu paljon asioita. Kun lääkäri on kuvantamista apuna käyttäen todennut korjatun kohdan "olevan kunnossa", se on itse asiassa kaikkea muuta kuin kunnossa. Se on silloin vasta vähän vähemmän rikki. Ihon alla on sidekudoskalvo, sen alla lihakset jänteineen, lihasten väleissä verisuonet, hermot ja imunestejärjestelmä, nivelen ympärillä nivelsiteet, ja niiden alla luu. Kun tämä koko paketti sidotaan useiksi viikoiksi, kudosten aineenvaihdunta hidastuu, lihakset menettävät massaa kun niitä ei käytetä, ja jänteet ja nivelkapselit jäykistyvät. Kudoksen uusiutumisen perusedellytys on se, että alueen aineenvaihdunta toimii, kudos saa ravinteita ja hapekasta verta, ja syntyneet kuona-aineet kulkeutuvat pois.

Kun Dina kävi viimeisessä kontrolliröntgenissä oltuaan ilman kipsiä puolitoista viikkoa, olin melko äimistynyt kun kuulin eläinlääkärin ihmettelevän kysymyksen: "Ai, eikö se vielä kävele sillä?" En jotenkin hämmästykseltäni saanut sanaa suustani. Sain ylimalkaiset ohjeet venytellä varpaita ja "jumpata". Olen jossain vaiheessa sortunut noihin jumppajuttuihin itsekin, mutta jotenkin sitä on alkanut katsella asioita vähän toisen väriset lasit päässä. Jos ihan tarkkoja ollaan, Dinan jalassa on koko raajan massiivinen toimintahäiriö. Jalan iho on pikku hiljaa palautunut normaaliksi, eli alueen verenkierto on suunnilleen palautunut normaaliksi. Kolmessa viikossa.


Kuten kuvasta näkyy, joka varpaassa on kolme pientä niveltä. Jotta liki yhdeksän viikkoa kipsissä olleet varpaat liikkuisivat edes sen verran, että jalalle on mahdollista edes osittain varata painoa istuma-asennossa, joka nivelessä nivelkapseleiden liikkuvuus on saatava takaisin. Heti kipsin poistamisen jälkeen olen mobilisoinut useamman kerran viikossa sen varpaita, jotka alkuun olivat aivan tikkusuorat, kuivat ja melko varmasti kipeät ja kutiavat. Kärkinivelten liikkuvuus alkaa olla melko hyvä, mutta ylemmät nivelet ennen välikämmenen pitkiä luita ovat edelleen todella tiukat. Ranteen joustamattomuus ja uusi asento aiheuttavat sen, että varatessaan koko painon leikatulle jalalle nivelten täytyy joustaa aivan ääriojennukseen. Tassun alapuolella menevät varpaiden koukistajajänteet ovat niin ikään muumioituneet parissa kuukaudessa. Jänteen toiminta perustuu sen elastisuuteen, ja käyttämättömänä jänteet kiristyvät. Jalan takaosassa oli viikkojen ajan painehaava, ja kuvien perusteella se oli aiheuttanut ranteen luuhun muutoksia. Ei ole varmaa, mutta hyvin todennäköisesti myös jänteissä on tulehduksen aiheuttamaa arpikudosta. Jo pelkästään pehmytkudosvaurion korjaantuminen vie n. 4 viikkoa.

Palataanpa takaisin alkuperäisaiheeseen, eli kuntoutukseen. On varmasti monta tarinaa siitä, että kyllä se koira tuli kuntoon kun vähän venyteltiin (tai vaikkei edes venytelty), ja ei sille siitä jäänyt mitään vaivaa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Koira on ovela eläin, ja se jättää kertomatta paljon asioita omistajalleen (ja paljon on myös asioita, mitä se yrittää kertoa, mutta kukaan ei ymmärrä), ja se keksii aivan varmasti toisen tavan liikkua mikäli alkuperäinen tapa tuottaa tai on joskus tuottanut kipua tai epämukavuuden tunnetta. Jos en itse hallitsisi vaurioiden korjaamista tällä tasolla, en ikimaailmassa olisi ryhtynyt tällaiseen. En varmaan ikinä edes tule tienaamaan niin hyvin, että minulla olisi varaa käyttää koiraani osteopaatilla kerran viikossa sen koko loppuelämän - koska sitä tämä vaatii. Koko raajan liikkeeseen tulee jäämään huomattava toimintahäiriö, mutta sen vaikutusten minimoimiseksi kaikkien ympärillä olevien lihasten ja nivelten on pystyttävä toimimaan normaalisti ja häiriöttä. Ja ennen kuin edes päästään mahdollisimman normaalin liikkumisen palauttamiseen ja muuhun harjoitteluun, täytyy kaikkien vaurioituneiden kudosten ensin toimia mahdollisimman hyvin.



Joten ei, minun koirani ei vielä kävele jalallaan, koska sen ei todellakaan vielä tarvitse. Se varaa sille osittain, varpaiden nivelet ovat alkaneet liikkua ja koukistajajänteet ovat alkaneet pidentyä. Se kävelee hyvin mielellään kolmella jalalla - ainakin kun on kiire - mutta tarvitaan tuhansia ja tuhansia toistoja, jotta motorinen hermoston osa jälleen muistaa, että sitä jalkaa on ihan ok taas käyttää. Tokihan on tärkeää, että korjattua kohtaa kuormitetaan, koska luukudos kovettuu vain kuormituksesta. Mutta kaikki aikanaan.

This post was about rehabilitation in general from osteopathic view, but I'm too lazy to translate it. So, please use Google Translator.