perjantai 30. marraskuuta 2012

Aktivointipeli: älä kokeile tätä kotona

Ostin talven pakkasia silmällä pitäen koirille aktivointipelin - joka on tässä taloudessa ihan ihka ensimmäinen laatuaan. Täytyy myöntää, että peli sai aikaan Luontoiltaakin parempaa viihdettä, mutta valitettavasti tappelultakaan ei vältytty. Dinalla kun on tapana suhtautua ruokaan melko kiihkeästi...

Dina pelasi ensimmäisenä. Taktiikalla "hajota ja hallitse" irtosi ensimmäinen kierros nameja, kun peli lenteli pitkin seinää. Toisella kierroksella neiti malttoi sen verran keskittyä, että peli pysyi paikoillaan. Lara oli aivan kuutamolla mutta silkalla tahdonvoimalla se onnistui liikuttelemaan luukkuja sen verran, että namit löytyi. Laralta ei ole koskaan vaadittu ajattelua ja keskittymistä, ja se kyllä näkyi... Samppa häkeltyi eikä ymmärtänyt koko pelin ideaa. Aikansa se jaksoi vinkua, mutta kun ei apuja herunut, vaari otti käpälät käyttöön. Kun peli piiloutui takaisin kaappiin, oli oven välissä kolme vaativannäköistä kuonoa huutamassa "LISÄÄ"!


Dina jatkoikin sitten aktivointiharjoittelua itsenäisesti seuraavalla viikolla minun ollessani töissä. Eräänä iltapäivänä kotiin tullessani kaikki mahdolliset ovet olivat auki, mukaanlukien koirien kaapin  (jossa oli mm. tuo himoittu peli sekä herkkuja) ovi. Kaapista oli kaiveltu sisältö lattialle ja pari pussia kuivattua kanaa oli kadonnut. Syyllistä ei tarvinnut kauaa etsiskellä, neiti Tuulikello ihan muina naisina meni olohuoneen matolle repimiensä pussinriekaleiden päälle makoilemaan. Jos se olisi osannut, se olisi viheltänyt. Ihmiset, harkitkaa tarkkaan ennen kun ostatte aktivointipelejä...


I bought an activation game for the dogs. I'm not familiar with these kind of toys, but it may be useful in winter when it's too cold to go outside. Everyone was allowed to play on their own turns. Dina tried to broke the game by throwing it into wall (but on the next round she got the idea). Lara didn't have a clue what she was supposed to do, but by accident she managed to get the dainties. It was very clear that nobody has never demanded her to do nothing, so she didn't know what to do. Samppa was also confused and didn't get the idea quite clear, but when whining didn't help, he used his paws.

Next week, while I was at work, Dina had a little personal activation practise. When I came home, she had opened almost every door in the apartment - including a door of a locker where I keep all the dog equipment, including dainties. I noticed right away that a package of dried chicken was missing. Well, the racketeer revealed herself by lying down at the livingroom carpet, on shreds of the chicken package. If she had known how to whistle, she had done that. People, please consider before buying activation games...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Jyväskylä KV-näyttely 10.11.

Niiskuttelun aiheuttajaksi osoittautui onneksi "vain" nenäpunkki, joten pääsimme osallistumaan näyttelyyn suunnitelman mukaisesti. Kieltämättä on kyllä fiksumpiakin ideoita ollut, sillä tajusin näyttelypäivän aamuna, että Lara ei ole ennen moisessa tapahtumassa ikinä ollut, ei edes mätsärissä. Näyttelyhihnaa sovittelin sen kaulaan ekaa kertaa edellisenä iltana...

No, kuten arvata saattaa, Laran osalta homma meni melko lailla pelleilyksi. Onneksi Larvanto oli ainoa osallistuja narttupennuissa, eli sen osalta piina oli ohi melko nopeasti. Seisominen ei meinannut luonnistua lainkaan, pöydällä Lara meinasi kiivetä tuomaritädin syliin ja lattiallakaan ei jalat meinanneet pysyä paikallaan yhtään. Kehää ympäri juostessa joku vingutti viereisessä kehässä vinkulelua ja Lara oli vähällä singota sinne.

Kuva: Johanna Savolainen

Laran arvostelu: "Pienenpuoleinen narttu, hentoluustoinen, viehättävä pää ja ilme. Toivoisin voimakkaamman kuonon ja alaleuan. Hieman lyhyt kaula. Tarvitsee lisää kulmauksia sekä eteen että taakse. Ei liiku puhtaasti tällä kertaa." 1/- Muuten puuttumatta arvosteluun sen enempää, huvitti melko paljon tuo "pienenpuoleinen, hentoluustoinen", koska näistä kahdesta Lara ei ole kumpaakaan. Korkeutta sillä on melkolailla tasan 48cm ja se on kauttaaltaan Dinaa paljon vankkarakenteisempi. Mutta asiantuntijan mielipide on asiantuntijan mielipide.

Dinalla ei mennyt juuri paremmin, mutta muiden arvosteluja seuratessa osasin sitä odottaakin. Ei siis auttanut pinkki hame eikä ihanat pinkit timantit näyttelyhihnoissa...

Kuva: Johanna Savolainen

"Oikeat pään linjat. Hyvä purenta. Silmät eivät saman kokoiset. Kaula liittyy kauniisti riittävästi kulmautuneisiin lapoihin. Melko tasainen ylälinja. Riittämättömät kulmaukset takana, ei liiku hyvin sivulta." KÄY-H Tuomarina whippeteillä oli Erin Brown Australiasta.

Rankka viikonloppu siis takana, koska perinteiden mukaan olin jälleen KSVKK:n riveissä talkoilemassa koko viikonlopun. Ja mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin rento meininki ja hyvä seura! Tarkoitus oli katsastaa samaan aikaan Jyväskylässä järjestetty Whippet Agility Weekend, mutta päivät venyivät vähän turhan pitkiksi. No, ehkäpä ensi vuonna pääsemme itse WAWiin...

Last weekend it was time for the Jyväskylä INT dog show. Luckily, the cause of the sneezing earlier was "only" a nose tick, so we were able to participate to the show. Lara was the only female puppy, and she had some difficulties to focus on behaving... :D Judge for whippets was Erin Brown from Australia. 
 
Lara's critique: "Smaller bitch, fine bones, attractive head & expression. Would like stronger muzzle & under jaw. Neck slightly short. Needs more angulations in front and slightly stronger pasterns. Good topline, well angled behind. Is not moving clean this time." 1, no HP. 
 
Dina participated on working class, and her critique was: "Correct head plains. Good bite. Eyes not equal in size. Good neck flow into adequate shoulder. Topline rather level. Insufficient rear angulations, (on the) side not well move." G. 
 
Even my pink skirt and the shiny diamonds in girls laces didn't help us more this time... I was actually quite amused for the lines "smaller bitch, fine bones" in Lara's paper. Lara is 48cm in height (Dina only 45,6cm) and she has stronger bones, so she definitely isn't the smaller one. But, this was a professional opinion. 
 
I spent the whole weekend in the dog show as a volunteer employer (our sighthound club here in Middle Finland was one of the organizer of the show), and again it was a great weekend. Many thanks to my lovely co-workers for a great company!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Niisk ja pärsk

Niin siinä sitten kävi, että kun olisi kaikkea kivaa tiedossa niin eiköhän joku kennelyskän pahus tullut kylään. Toistaiseksi (kopkop) ollaan selvitty vuotavilla nenillä ja aivastelulla, mutta koko porukka sai ulkonaliikkumiskiellon ja ollaan vajaan viikon verran käyty ulkona vaan pikku pissilenkkien verran. Todella ärhäkkää tautia on ollut liikkeellä, joten tämä niiskutus on syytä parannella huolella. Ekat agitreenit jäi harmittavasti väliin, mutta seuraavat treenit on vasta joulukuulla eli päästään ihan hyvin vielä mukaan. Viikon kuluttua olisi Jyväskylän KV-näyttely, siihenkin osallistuminen on vielä vaakalaudalla...

There has been sort of a kennel cough epidemic going on, and now we have some sneezing and runny noses. So, the whole pack is in quarantine and we're only doing quick turns outside. I hope this doesn't get any worse, so far everybody is quite allright - luckily. Unfortunatelly we had to pass Dina's first agility lesson, but first things first. Next weekend there'll be Jyväskylä INT dog show, we'll see if the sneezing is over by that...